Suomeen ergonomia tuli 1960-luvulla. Nykyisin ergonomian eli työtieteen käsite on vakiintunut tarkoittamaan työn tekemiseen liittyvien lainalaisuuksien tutkimista ja kehittämistä työntekijän eli ihmisen näkökulmasta.

Koska jokainen ihmisen vapaa-aikanaankin käyttämä tuote tai laite voidaan mieltää työvälineeksi, ergonomia koskettaa käytännössä jokaista ihmistä jatkuvasti ja kaikkialla, sekä työssä että vapaa-aikana.

Mitä ergonomia on?

Ergonomia on monitieteinen tutkimusalue, joka perustuu ensi sijassa fysiologiaan, psykologiaan, sosiologiaan ja teknisten tieteiden sovelluksiin.

Kansainvälisen Ergonomiayhdistyksen (IEA) määritelmän mukaisesti ergonomia tarkastelee tieteenalana ihmisen ja toimintajärjestelmän muiden osien vuorovaikutuksia ja soveltaa ammattialana ergonomian teoreettisia periaatteita, tietoja ja menetelmiä ihmisen hyvinvoinnin ja toimintajärjestelmän tehokkuuden optimoimiseksi.

Ergonomian sisäiset erikoisalueet edustavat syvällistä, ihmisen tiettyjen ominaispiirteiden tai vuorovaikutustekijöiden tuntemusta. 

Fyysinen ergonomia tarkastelee ihmisen anatomisia, antropometrisiä, fysiologisia ja biomekaanisia ominaisuuksia fyysisessä toiminnassa. Keskeisiä fyysisen ergonomian tutkimusaiheita ovat työasennot, materiaalin käsittely, toistoliikkeet, työperäiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet, työympäristö, turvallisuus ja terveys. Useilla työpaikoilla fyysisen ergonomian ja ergonomian käsitteen välille on totuttu asettamaan yhtäläisyysmerkki; ergonomia ymmärretään nimenomaan fyysisten työolosuhteiden kartoittamiseksi ja parantamiseksi. 

Kognitiivinen ergonomia puolestaan paneutuu psyykkisiin toimintoihin: havaintokykyyn, muistiin, päättelyyn ja motorisiin vasteisiin inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Kognitiivisen ergonomian keskeisiä tutkimusaiheita ovat psyykkinen kuormitus, päätöksenteko, taitosuoritukset, ihmisen ja tietokoneen välinen vuorovaikutus, inhimillisen toiminnan luotettavuus, työstressi ja koulutus. Etenkin työuupumuksen lisääntymisen myötä kognitiivisestä ergonomiasta on viime vuosina kehittynyt entistä merkittävämpi ergonomian osa-alue. 

Organisaatioergonomia tutkii ja kehittää sosioteknisen järjestelmän optimaalista toimintaa. Sosiotekniseen järjestelmään kuuluvia osa-alueita ovat muiden muassa organisaatiorakenne, menettelytavat ja prosessit. Keskeisiä organisaatioergonomian tutkimusaiheita ovat viestintä, henkilöstöhallinto, työn muotoilu, työaikajärjestelyt, tiimityö, osallistuva suunnittelu, yhteistyö, uudet työmallit, organisaatiokulttuuri, virtuaaliorganisaatiot, etätyö ja johtamiskysymykset.

Ergonomit ja ergonomian asiantuntijat 

Ergonomian soveltajat, ergonomit, edistävät työn, menetelmien, työvälineiden, tuotteiden, organisaatioiden, toimintajärjestelmien ja -ympäristöjen suunnittelua, toteuttamista ja arviointia ihmisten tarpeiden, kykyjen ja rajoitusten mukaisiksi.

Monitieteisen lähtöasetelman vuoksi ergonomien ja ergonomian asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset eivät tällä hetkellä ole täysin vakiintuneet ja yksiselitteiset. Esimerkiksi työturvallisuuslaissa ei määritellä ergonomian asiantuntijaa. 

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaan ergonomian asiantuntijalla tulee olla alan soveltuva korkeakoulu-, tai muu vastaava alan aikaisempi ammatillinen tutkinto (pääaineena ergonomia tai vastaavat opinnot). Ergonomian asiantuntijalla tulee lisäksi olla suoritettuna yhden opintoviikon laajuinen työterveyshuoltoon pätevöittävä koulutus.

Korkeakoulutasolla ergonomiaa voi pääaineena opiskella Kuopion yliopistossa, jossa on mahdollista suorittaa ergonomian maisterin tutkinto. Ergonomian korkeakoulututkinnon suorittaneita ei kuitenkaan tällä hetkellä ole Suomessa kovinkaan useita, ja approbatur-tasonkin suorittaneita vain runsaat 500. 

Huomattava osa ergonomian kenttätyössä toimivista on fysioterapeutin tai muun vastaavan terveydenhuollon tutkinnon suorittaneita, erilaisilla lisäkoulutuksilla pätevyytensä hankkineita pitkän linjan ergonomeja. 

Nykyisin on mahdollista suorittaa myös koko Euroopan unionin alueella alalle pätevöittävä "euroergonomin" tutkinto, Erg.Eur. Pätevyysvaatimukset vastaavat pitkälti suomalaisen ergonomian asiantuntijan pätevyystasoa.